15.10.2017

Marjayö ja muita enteitä

Laiska lähti kommentoijan innoittamana tiedonhakuun ja oppi yhtä sun toista kiinnostavaa.

Olen koululaisesta asti ohittanut mielessäni suviyöt, joista vanhaemäntä puhui. Niihin liittyi kalenteriuudistus vuosilukuineen ja päivien laskemista. Kuulosti liikaa matikantehtävältä.

Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston Asiasta almanakkaan -blogissa juttu on selitetty niin, että lapsikin olisi ymmärtänyt heti samoin kuin eläketäti nyt:
"Syynä siihen, että suvipäiviä ja -öitä on kahteen eri aikaan, on Suomessa vuonna 1753 tapahtunut muutos kalenterissa. – – Vuonna 1753 helmikuun 17. päivää seurasi kalenterimuutoksen vuoksi maaliskuun 1. päivä. – – Kun kalenterissa hypättiin 11 päivää, oli juliaanisen kalenterin 14.4. eli Tiburtiuksen päivä siirtynyt uudessa gregoriaanisessa kalenterissa 11 päivää eteenpäin eli Markuksen päivälle 25.4."
(Blogimerkintä Tiburtiuksen päivä ja ensimmäinen suvipäivä 06.04.2016)

Haluan jättää muistiinpanon ja linkin tänne omaan blogiini, että voin tarkistaa asian helposti.

Suosittelen klikkausta perinteestä innostuneille. Selvisivätpä vanhanemännän marja- ja viljayökin. Heinästä en muista hänen sanoneen mitään. Kylvöheinää tuli latoon ehkä tarpeeksi ilmoista riippumatta.

14.10.2017

Takkikalenteri

Entä jos siirtyisin minimalistiseen ajanlaskuun? Vuodenaikoja olisi vain kaksi: kesä ja talvi.

Riimusauvojen ja painettujen kalenterien myötä talven ensimmäiseksi päiväksi vakiintui 14. lokakuuta, josta käytettiin nimitystä talvipäivä. Kesä taas alkoi suvipäivänä eli 14. huhtikuuta.

Miniän erikoinen
syntymäpäivä

Virsikirjoissa julkaistuihin kalentereihin suvi- ja talvipäivä merkittiin 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle.

Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan että vanhoina aikoina talvipäivä-sana kuului virkakieleen: vuonna 1597 Käkisalmesta lähetetyssä kirjeessä se on annettu määräpäiväksi.

Kansa tavasi virsikirjojaan ja allakoitaan innokkaasti. Nimipäivät toimivat muistin tukina: Hermannilta heinään ja niin edelleen. 14.10. oli Calixtuksen päivä ja 14.4. Tiburtiuksen.

Äitini on syntynyt 14. huhtikuuta. Kun miniän syntymäpäivästä tuli puhe, isänäiti huomasi kuulemma heti:

– Mutta sehän on Tiburtius!

Isänäiti oli 1900-luvun alkuvuosien lapsia. Hänellä oli tapana puhua keväällä Tiburtiuksesta, suviöistä ja sään enteistä. Jos oli suoja, se tiesi hallatonta kesää ja täysiä vilja-aitan laareja.

Siitä talon naiset eivät kai olleet selvillä, että P. Tiburtius kuoli marttyyrina vuonna 229.

Talvipäivä Stadin
lähiössä

Jossain vaiheessa Calixtus I oli orja ja noin 217–223 kiistelty paavi ja lopulta marttyyri. Hän saa minun puolestani levätä rauhassa juhlimatta.

Kaksi allakan sanelemaa vuodenaikaa sen sijaan on kätevä järjestely.

Sään oikuista ei tarvitse välittää. Se, missä olomuodossa H2O putoaa taivaalta, on samantekevää niin helmi- kuin heinäkuussakin, ja keskilämpötila saa vapaasti seilata plussalla tai miinuksella.

Talvipäivä sopii modernille etelärannikon kaupunkilaiselle pukeutumisen rajakohdaksi.

Villakangastakki tykötarpeineen haetaan nyt komerosta eteisen naulakkoon ja siirretään takaisin huhtikuussa suvipäivänä.

10.10.2017

Otteita havaintovihkosta

Ruskan valo on kaunein juuri nyt.

Oranssiin vivahtava rusokirsikka ja keltainen tammi vaaleanvihreää ruohoa vasten. Ja kun katsoo, sateen hohto.

Kolme punaista oravaa kiipeilee tammessa etsimässä viimeisiä terhoja. Harakat pyrkivät heti osille, kun huomaavat toisilla ruokaa.

Oravakanta on uusiutunut. Nämä ovat tosiaan kaikki punaturkkisia ja hiukan pienempiä kuin ne kaksi, jotka ennen vilistivät nurkissa.

Toinen vanhoista pörröhännistä oli aavistuksen verran harmaampi ympäri vuoden. Karva tietysti vaihtui, mutta yksilöt oli helppo tunnistaa. Niitä ei ole näkynyt enää pitkään aikaan.

Eläinhavaintoja karttui kesän mittaan surkean vähän.

Rakennustyömaan jatkuvasti mörräävät koneet ovat pelottaneet otukset tiehensä. Yksi arka rusakko kuukkii silloin tällöin takapihalla.

Puistoa on taas harvennettu. Brittien rakastama hedgerow wildlife (eli pensasaitojen suojissa asuvat eläimet) ilahduttaisi suomalaisessa lähiössä, kunhan sille jätettäisiin elintilaa.

Kaupunki pykää entistä kirkkaampia urheiluvaloja. Ne häikäisevät sekä ulkona että sisällä.

Karataan nukkumaan tähtien alle!