24.11.2014

Unennäkijän muistelmat

Seitsemänkymppinen bloggaaja kirjoitti muistelmat, joissa kertoo elämästään ja työstään kirjailijana. Väärempää todistusta saa hakea, mutta mielikuvat kulkevat näin.

Anita Konkka, jonka Unennäkijän muistelmat palautin juuri kirjastoon, tuli tutuksi Kirjailijan päiväkirjassa ja Sanat-blogissa.

Toki tiesin Anita Konkan ja olin lukenut pari hänen romaaniaan. Kirjallisuus avautui tässä tapauksessa kuitenkin internetin välityksellä. Konkkahan solahti verkkomaailmaan jo silloin, kun se oli monelle suomalaiselle aivan outo, ja koodasi alkuun bloginsa itse.

Kirjaston jonoon ei välttämättä tarvitse mennä. Kirja on ostokelpoinen: 600 sivua eikä panovihreitä tai muita kustannusalan puutostauteja. Samanikäinen muistaa sukupolven vaiheet algerialaista punkkua myöten.

Tervemenoa löytöretkille kirjoihin. Kuin myös blogeihin, joita Konkka tosin päivittää valitettavan harvoin.

Kirjailijan vanhuus kiinnostaa yhtä paljon kuin hänen lapsuutensa, joten Konkka voisi ruveta edelläkävijäksi tässäkin. Julkinen blogi tallentaisi lisää kirjallisuuden historiaa kaikkien luettavaksi.

Anita Konkka, Unennäkijän muistelmat
Teos 2014
ISBN 978-951-851-550-3

19.11.2014

Nuku kaksi kuukautta

Kun työpaikan ovi sulkeutuu selän takana viimeisen kerran, moni rynnistää uuteen toimintaan.

Eläkkeellä on aikaa tehdä kaikki se, mistä on haaveillut vuosikaudet: antaa välipalaa pienelle koululaiselle, rakentaa kasvihuone, oppia kutomaan mattoja tai puhumaan ranskaa, käydä katsomassa vanhaa enoa, uida etelän merissä.

Sitten alkaa kaihertaa. Onhan tämä mukavaa, mutta aina on kiire. Mikseivät toiset voi poiketa enon luona? Mitä virkaa on kasvihuoneella, kun tomaatit saa torilta?

Vaihtoehto on hidas ja hallittu eläkkeelle siirtyminen. Päätätkin, että pidät luovan tauon.

Tutun tuttu aikoo ensimmäiseksi nukkua kaksi kuukautta.

Suunnitelma on loistava. Tehopakkaus kupsehtii nurkissa, laittaa ruokaa, ottaa nokoset, kävelee vielä illansuussa jonkun kilometrin. Viikkojen kuluessa mielen ja kehon jännitykset höltyvät.

Samalla ehtii kuulostella sisikunnan viestejä. Mitä todella haluat tehdä sitten, kun voimat ovat palautuneet?

7.11.2014

Blogin nimi

Kymmenessä vuodessa on perustettu niin paljon blogeja, että nimen keksiminen uudelle on lähes mahdoton tehtävä. Kaikki sopivat on jo varattu. Uskomatonta.

Hoksasin blogit (tai nettipäiväkirjoja silloin oli) vuosituhannen vaihteessa. Joskus 2009-2010 kirjoittaminen jäi. Oli töitä ja muita kiireitä.

Nyt blogittaa taas. Alkuun pääsy on kuitenkin ollut hankalaa. Se nimi!

Ainutlaatuinen tietysti. Mielellään lyhyt. Eikä skandinaavien outoja kirjaimia. Å, ä ja ö saattavat yhä temppuilla päivitysten jälkeen. Viimeksi näin kävi suunnilleen kolme kuukautta sitten. Jos sanassa oli skandi, haku jätti siihen luuloon, ettei tietoa löydy.

Ideariihi sauhusi koko syksyn. Lyijykynä ja lappu pöydän kulmalla siis. Pettymyksiin tottui, kun hakukoneet tyrmäsivät ehdotuksen toisensa jälkeen.

Sitten pää kehitti ties monennenko uuden yhdistelmän. Ihme ja kumma: Aamulyhyet-nimistä blogia ei löytynyt.

Jälkiviisaus sanoo, että aivot toimivat parhaiten, kun niitä ei hätyytä. Kyllä se sieltä. Jonain päivänä.