28.8.2015

Popular Problems

Leonard Cohenin viimeisin studioalbumi on luottokamaa, vaikka mies on kahdeksankymppinen. Kriitikot suitsuttivat, kun Popular Problems ilmestyi kohta vuosi sitten.

En väitä vastaan. Albumi on samaa hienoa, monisäikeistä vertausten ja viittausten kuvakudosta kuin runoilija Cohenin koko tuotanto.

Kuuntelen musiikkia myös subjektiivisella korvalla. Se vastaa silmää, jolla taiteelliset piirit sanovat rahvaan lukevan kirjoja: etsin jotain, mikä tulkitsee oman elämäni tapahtumia.

Vanha profeetta Cohen on tietysti äänessä. "Some new conclusion which all of us have missed". Mitä me emme näe, vaikka ehkä näemme sen?

Lopulta kolahtaa."The almond trees wither." Mielleyhtymien kimppu, jota on vaikea pukea sanoiksi. Entä jos tuleekin yllättäen kevät ja kuihtuneen näköiseen mantelipuun oksaan puhkeaa kukkia?

Kun syvennyn albumiin on pakko myöntää harmistus. Mantelipuista huolimatta henkilökohtaiset mytologiat eivät kohtaa, vaikka vertailen kuinka. Reissu levykauppaan jää tekemättä.

Kirjastot eivät usko enää cd-levyihin. Sain odottaa tätä Cohenin albumia kauan, ja pari viikkoa sitten oli verkkokirjastossa yhä jonoa.

Popular Problems -albumin kansi ja sanoitukset
Laaja sivusto The Leonard Cohen Files

21.8.2015

Aina jollain syöpä

Elämä on kuin tiedonhaku: absoluuttisen epävarmaa.

Vähän sen jälkeen kun muistot olivat hipaisseet aikuiskoulutusta, näin kaupungilla opiskelukaverin.

Hänen toisesta rinnastaan on löytynyt kyhmy. Mammografian – sellaisen tavallisen ikäluokkaseulonnan – jälkeen tuli kutsu jatkotutkimuksiin, ja kirurgi on valmis ryhtymään toimeen.

Hänen miehelläänkin on syöpä, tosin ei helpoimmin tappavaa lajia.

Opinnot ovat vanhentuneet mutta vertaus, johon tiivistin opiskelija-keikkaduunarin tulevaisuuden, kuuluu sarjaan ikuiset totuudet.

Tiedonhaun epävarmuuden perustelu:
"Koska tiedonhaku on absoluuttisen epävarmaa (ei tiedetä
kuinka monta hyödyllistä dokumenttia on ja kuinka monta
niistä jäi löytämättä) – –." (Kalervo Järvelin, Tiedonhaku tekstitietokannoista, s. 29.)
Vaikka tekniikka on kehittynyt, tiedonhaun tulokset ovat huonompia kuin ennen. Mitä hakukone suosii? Tuttujen mielipiteitä?

Niin, se elämä. Epävarmaa ja paskamaista.

17.8.2015

Leonard Cohen sanoi sen

Leonard Cohenista tuli elämäni simultaanitulkki.

Aluksi oli 70-luvulla Suzanne, mustaa teetä ja tenttiluvut jokivarressa. Hunajainen aurinko and all that. Sitten ilmaantui Alexandra. Ensin kirjaan ja myöhemmin yhteen kymmenestä uudesta laulusta.

Mieltymykseni on ollut valikoiva. Useaan otteeseen Cohen on päätynyt kauas siitä yksinkertaisesta tyylistä, josta pidän – äijä ja akustinen kitara on loistava kokoonpano.

Aiheetkaan eivät innostaneet: melankolia, väkivalta, snow. Tulevaisuus voi olla kuraa, mutta ei siinä jaksa velloa etukäteen. Huominen saa pitää huolen itsestään.

Cohen on runoilija joka käänteessä. Kuulijan täytyy olla tarkka: äkkinäinen ei hoksaa, missä roolissa kukin on ja rukoillaanko vai rakastellaanko. "O my love, I still recall the pleasures that we knew."

Kirjailijahan Cohen oli jo ennen kuin ryhtyi muusikoksi.

Sitä paitsi biisit alkavat elää omaa elämäänsä, kun artistin tuotantoa seuraa kauemmin kuin erämaavaelluksen mitan.

Muistot, viitteet ja sivumerkitykset kasaantuvat, ja lopulta kuuntelen jotain, minkä olen itse kyhännyt kokoon. "Maybe I had miles to drive and promises to keep."

Niin, ja Alexandra's double bed tietysti. Sekä Marcus Antoniuksen ja Konstantinos Kavafisin Aleksandria.

Sanoitukset (katso Discography) ja runsaasti muuta aineistoa:

Lainaus Cohenin tekstistä blogissa A Year With Leonard Cohen

13.8.2015

Kävelee puiden ohi

Maalla. Viljan tuoksu ja haapojen läpätys pimeässä. Ei tarvitse nähdä peltoa tietääkseen, kasvaako siinä ohraa vai kauraa.

Poppelit aurinkoisena päivänä kaupungissa: lähes mustat häikäisevän valkoista seinää vasten. (Kapea puu mahtuu kerrostalojen ahtaaseen väliin.)

9.8.2015

Persikka, rajuilma

Kymmenen vuotta sitten oli Helsingissä yleisurheilun MM-kisat. Ja se ukkosmyrsky.

Katselin pilveä, avasin verkkopäiväkirjan ja lisäsin tiedotuksen:
Koulussa illalla, syön tauolla persikkaa. Berlusconin mielestä suomalainen ruoka on kurjaa. Minun mielestäni italialaiset poimivat hedelmänsä raakoina.

Kastun kotiin mennessä. Ennusteen mukaan mereltä lähestyy kylmä rintama, mikä tarkoittaa ukkosta, vettä ja rakeita. Minulla on hihaton toppi, sadetakkia ei tietenkään ole mukana...
Julkaisin ystäville tarkoitettuja postauksia aina kun pääsin koneen ääreen. Internetyhteys kotona oli harvinaisempi kuin nykyään, eikä tädeillä ollut mobiililaitteita.

Opiskelin uutta ammattia ja tein samalla keikkoja duunissa, josta sain kolmen vuoden kuluttua vakipaikan. Opintoihin piti anoa työkkärin lupa. Sen sai, jos koulua oli iltaisin eikä tunteja karttunut liikaa.

Littimäräksi en sentään kastunut. Syöksyin kuurojen välissä raitiovaunuun ja Sörnäisissä metroon. Ukkonen oli sekoittanut liikenteen, joten sain istua junassa odottelemassa, että matka jatkuisi.

Työkaveri oli kisoissa toimitsijana. Hän melkein suuttui, kun seuraavana päivänä vitsailtiin uimisesta. Oli ollut niin inhaa, ettei naurattanut.

Rajuilmasta löytyy uutisia:
Ilmatieteen laitos varoitti
Voimakkaat ukkoskuurot MM-kisojen riesana tänä iltana
"Hierova suihku"
Ukkosmyrsky sotki MM-kisojen ohjelman

Pidin verkkopäiväkirjaani englanniksi. Säännöllisesti sitä luki vain pieni kansainvälinen porukka. Opinnot ja keikkaduuni työllistivät niin, etten kirjoittanut kirjeitä.

Palanen blogihistoriaa:
09 August, 2005 – 18:37
Peach Break

At school in the evening, munching a peach during the break. Mr Berlusconi thinks Finnish food is lousy. I think they pick raw fruit in Italy.

I'll get wet going home tonight. A cold front is approaching from the sea, says the forecast, which means thunder, rain and hail. I'm dressed in a sleeveless top, no raincoat of course...

2.8.2015

Kun se ei puhuis mulle

Kaksi nuorta tuuletti mielipiteitään metrossa. Toinen oli aikuisen kokoinen ja näköinen, toisella kasvupyrähdys pian edessä. Kesäloman uhkaava loppu harmitti.

Opinnoissaan lukioon saakka ehtinyt inhosi omaa luokkaansa:
– Kun niistä sais puolet pois.

Hän luetteli nimiä ja kaveri nyökytteli.

Yksi inhokki sai armon:
– Tai kyllä se saa siellä olla, mutta kun se ei puhuis mulle koskaan.

Kuuntelin ällistyneenä. Noin isoja, eikä mitään tajua siitä, että elämässä on pakko tulla toimeen ihmisten kanssa. Että ei tarvitse olla sydänystävä, mutta puheväleissä kyllä.

Koulu ei ole yksityinen klubi, vaan kaikilla oppilailla on oikeus olla siellä ja avata suunsa. Vaikka jonkun naama ei miellyttäisi, pitää osata suhtautua.

Entä muutaman vuoden kuluttua? Puolet työpaikan väestä pois, jotta tyyppi viihtyisi?