30.3.2016

Lääkärin kielitaito

Mitähän ulkomailta tulleiden lääkärien suomen kielen kokeet mittaavat? Eivät ainakaan selittämisen taitoa.

Pahin kokemukseni oli terveyskeskuksen hammaslääkäri joka kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin.

Hän sanoi "avata", kun halusi tehdä suussani jotain, ja "sulkea", kun leukoja sai lepuuttaa. Se kielitaidon tasosta.

Olisin tarvinnut tietoa isosta toimenpiteestä, jota suunniteltiin, mutta sitä ei herunut. Ei suomeksi eikä englanniksi. Aasialaisia kieliä en puhu.

Suomalainen hammashoitaja yritti auttaa, mutta lääkäri salli hänen puhua vain muutaman lauseen. Niistä nappasin kaksi sanaa, joita epäilin alan termeiksi. Kotimatkalla bussissa kirjoitin sanat kiireesti allakan taakse.

Huonoa suomea puhuva terveyskeskuslääkäri oli myös idästä päin, joskin lähempää.

– Minun täytyy miettiä, lääkäri sanoi ja lisäsi, että saisin reseptin myöhemmin.

Hän käytti lyhyitä peruslauseita, enkä välillä tajunnut, puhuttiinko syistä vai seurauksista ja oliko jo siirrytty uuteen asiakokonaisuuteen. Mysteeriksi jäi, mikä ja mihin vaivaan hänen mainitsemansa outo lääke oli.

Kai potilaan olisi pitänyt itse tietää, että kyseessä oli markkinoille tullut aine, jota olisi syytä kokeilla. Äskettäin suomalainen hoitaja kertoi olennaisen tiedon parilla sanalla. Ymmärsin heti.

Kielitaidon arvostelu ei johdu ennakkoluuloista sillä olen nuoresta asti sukkuloinut kulttuurista toiseen.

Paras hammaslääkäri oli yksityisen klinikan iranilainen, johon turvauduin, kun etuhammas lohkesi juhlien aattona.

Keskustelu sujui vaivattomasti suomeksi, eikä aksentti haitannut. Pidin myös hammaslääkärin otteista. Aivan toista maata (!) kuin vakilääkärini, ronski suomalainen nainen, joka runnoi tavaraa suuhun.

Eikä missään tapauksessa pidä mollata ihmisiä, jotka hakevat terveystietoa netistä – sehän meitä auttaa, jos lääketieteellinen henkilökunta ei osaa valistaa.

Helsingissä on käytössä savolainen malli: kun ulkomaalainen lääkäri avaa suunsa, kaikkinainen vastuu siirtyy potilaalle.

Olen viime aikoina saanut hyvää kunnallista hoitoa, mutta kommentoija sysäsi avautumaan myös terveydenhuollon nurjista puolista.

Tulossa on vielä pari juttua hoitajista, toinen moite ja toinen kehu – tosin luulen, että jälkimmäisen kohteet olivat kunnioittavalla arkisuomella ilmaistuna siivoojia.

27.3.2016

Avoveteen


Vähän aikaa vielä...

Tekee mieli kulkea pitkin rantoja. Kevään myötä saan kaikki tutut paikat takaisin.

Askelet rasahtelevat kävelytien hiekassa.

Linnut ovat vielä lumien aikaisia: Kraa kraa. Tyyti ja tirskutusta. Sitten huilu.

Pian meri on auki. Kesälinnut huutavat. Rantaruovikko kuhisee elämän jatkumisen kiihkoa.

Aion nauttia näistä viikoista.

P. S. Muuten olen sitä mieltä, että kesäajasta on luovuttava.

23.3.2016

Taiteilija ja tappaja

Maailma liikahti eilen aavistuksen verran. Se jää uuteen asentoonsa, jossa totuus ihmisestä näkyy entistä kirkkaammin.

Pariisi. Nyt Bryssel. Ne tappavat ihmisiä nuoruuteni Euroopassa.

Bryssel oli sunnuntaikaupunki. Lintumarkkinat, joita ei kai enää ole. Pitsejä näyteikkunoissa. Manneken Pis eli pissaava poika.

Oikea kaupunkini oli Gent – siellä on se alttari.

Menin kirkkoon turistilauman perässä. Näin alttarimaalauksen Mystisen karitsan palvonnan ja ymmärsin heti ja ihan itse, että tämä on jotain. (Hankkikaa lisää taiteilijoita piirustuksenopettajiksi.)

Myöhemmin selvisi, että moniosaisen maalauksen oli tehnyt Jan van Eyck vuosina 1430-1432.

Taiteilija. Tappaja. Ihminen on molempia.

Ajatus kääntyy vaikeasti sille kannalle, että ihmisen petoluonto on päässyt taas irti.

Onko pakko terästäytyä kestämään sekasorron aikoja?

20.3.2016

Sulalla maalla

Aikuisen silmissä kaikki kutistuu. Jopa pihat ja pytingit.

Leikimme pieninä sulalla maalla eli pihan etelärinteellä, josta lumi katosi varhain. Suosikkeja olivat jyrkkä kallio ja tasainen, huoneeksi sopiva siirtolohkare.

Neljän viiden vanhoina saatiin mennä sulalle maalle, mutta ei kauemmas. Paikan nimeä käytettiin kaikkina vuodenaikoina.

Muistan kuinka riehuimme pääsiäisnoitina siirtolohkareella. Asu oli helppo toteuttaa: äidin vanha huivi ja portailta siepattu varsiluuta. Lisäksi vielä kahvipannu, joita lojui nurkissa.

Sitten juoksenneltiin ympäriinsä. Lentämisen idea kiehtoi – Harry Potterin huispaus! – eikä suinkaan noitiminen.

Trullit saattoivat tulla pääsiäisenä puheeksi. Ne olivat emäntiä, jotka kävivät salaa toisten navetoissa leikkelemässä eläinten karvoja. Julmimmat nirhivät paloja lehmän nahasta.

Ei kukaan uskonut, että karjaonni siirtyisi karvatukon mukana omaan taloon. Paitsi ehkä joku syrjäkylän hoopo. Niin arveltiin.

Nyt ihmettelen, kuinka pieni sula maa on. Vaivainen pläntti.

Samaan kutistumisilmiöön törmäsin, kun sain vilkaista kansakouluni eteistä ja yläluokkaa.

Harppasin muutamalla askelella matkan korokkeelle, jolla opettajanpöytä oli. Muinainen takapulpetin tyttö ehti taululle kävellessään huomata yhtä sun toista, mitä kaverit puuhasivat.

Sulan maan nimi on säilynyt näihin asti suvun muistissa.

Pari kolme ihmistä tietää vielä, mistä puhun, jos sanon, että jätin ämpärin sulalle maalle.

17.3.2016

Macbeth suomeksi

Netti on laiskan aarrearkku.
 
Tammikuun lukuhaastejutun Asioita jotka... kommentoija mainitsi William Shakespearen näytelmän Macbeth.

Teoksesta oli muistikuvia opiskeluajoilta, joten sisällytin sen omaan sovellettuun lukuhaasteeseeni.
 
En kuitenkaan viitsinyt kaivaa esiin tietoja suomentajista, ilmestymisvuosista ja muusta. Olin tyytyväinen urotekooni. Sainhan näytelmän luetuksi kolmena versiona + alkukielellä.
 
Joku muu oli jo kirjoittanut Macbethin suomennoksista.

Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön Kielen kannoilla -blogista löytyi 16.5.2013 julkaistu Matti Rissasen artikkeli Oliko Macbeth suomalainen? 180 vuotta Shakespearea suomeksi.

Suosittelen ilahtuneena.

16.3.2016

Macbeth

Pilaat elämäsi jos teet vääryyttä.

Tämä hahmottuu kantavaksi teemaksi William Shakespearen näytelmässä Macbeth.

Oman käden
politiikka

Kuninkaaksi havitteleva Macbeth on yksissä tuumin vaimonsa kanssa tappanut Skotlannin kuninkaan ja toteaa:
"...maahan vuodatettiin elämämme viini,
holvin pohjalle jäi pelkkä sakka." (II, 3.)
Englanniksi:
"The wine of life is drawn, and the mere lees
Is left this vault to brag of."
Jos hän olisi kuollut hetkeä ennen tekoaan, olisi elämä ollut hyvä. Verisin käsin tuntuu kaikki arvottomalta.

Asemiensa varmistamiseksi Macbeth järjestää kuitenkin lisää murhia.

Lady kulkee
unissaan

Lady Macbeth pesee unissaan käsiään, joita ei saa puhtaiksi edes tuoksuvilla voiteilla. Hän myös kertaa ääneen hirmutekoja; uutinen ne eivät ole, sillä kansa on ymmärtänyt tapahtumat.

Kamarineidin / -rouvan kutsuma lääkäri sanoo:
"Huhut kiertävät, ja luonnottomat teot
tuovat luonnottoman vaivan; sairas mieli
purkaa salaisuudet mykkään tyynyyn.
Pappia hän tarvitsee, ei lääkäriä." (V, 1.)
Luonnottomat teot ovat jostain syystä pysyneet mielessäni alkukielellä:
"Foul whisp'rings are abroad. Unnatural deeds
Do breed unnatural troubles..."
Ehkä tulkintani näytelmästä oli jo opiskeluaikoina sama kuin nyt. Opintokirjaan on merkitty, että suoritin Macbeth-tentin 24.1.1970.

Yksinäinen,
lohduton

Macbeth tietää alusta asti, että tekee väärin, ja tekee kuitenkin. Näinhän se tavallisesti menee.

On helppo tulkita enteet omien toiveiden mukaisiksi, vaikka ne pettävät.

Totuuden hetki on synkeä:
"...kaikki, minkä toivoin
seurakseni vanhuudessa, kunnioitus,
rakkaus ja kuuliaisuus, uskolliset ystävät,
jää haaveeksi – ja osanani ovat kiroukset,
äänettömät mutta hartaat..." (V, 3.)
Englanniksi:
"And that which should accompany old age,
As honour, love, obedience, troops of friends,
I must not look to have; but in their stead,
Curses, not loud, but deep..."
Pian Macbeth, tuore leski, saa surmansa taistelussa, johon on antanut houkutella itsensä.

Onneton loppu haluille.

Unohdin panna muistiin, mikä englanninkielinen Macbeth kirjastosta tuli. Kastunut, täynnä alleviivauksia ja muita merkintöjä. Onko ihmisten tosiaan pakko tuhertaa sanakirjasta haetut käännökset kirjaston kirjaan?

Tässä käytetty suomennos on Matti Rossin tekemä,
WSOY 2004, ISBN 951-0-20027-0.

Helmet-lukuhaaste 2016: näytelmä.

12.3.2016

Julkista terveyttä

Reiluuden nimessä on kerrottava, että hampaani ja koko kroppani ovat saaneet hyvää kunnallista hoitoa.

Mäkätin syksyllä, että Helsingissä ei pääse millään hammaslääkäriin.

Kutsu tipahti kuitenkin postiluukusta yllättävän pian: tarkastus marraskuussa ja sitä rataa. Oman lähiön terveysasemalla vielä, mikä on helpottanut käyntejä.

Pakkasilla olisi ollut ankeaa resuta aamukahdeksaksi jonnekin hevon kuuseen, missä ei ole ikinä käynyt. Etsi siinä oikeat kulkuneuvot ja kyttää pysäkkejä pimeässä.
  
Hoitajien ja lääkärien kanssa on mukavampi asioida kuin koneiden.

Olen tänä talvena käyttänyt enemmän terveyspalveluja kuin moneen vuoteen, ja väki on ollut fiksua, rivakkaa ja kärsivällistä. Myös silloin, kun haeskelin sokkelossa ovea, jolle numeronäyttö kutsui.

Atooppinen ihoni kuivui ja tulehtui niin, että painuin hammaslääkäristä yläkertaan kysymään, voisiko joku muiden elinten lääkäri vilkaista kutiavaa punoitusta.

Minusta allergia ja sen sukuiset vaivat ovat ihmisen ominaisuuksia – vitsailen rajapintaongelmista. Vaikka niitä ei ajattelisi sairauksina, lääkkeistä on paljon apua.

Voiteet alkoivat tehota heti, mutta tykkään, että tulokseen vaikutti sekin, miten hoitoporukka suhtautui.

Ei yhtään kiukkuisentärkeää tyyppiä, vaikka oli jonoa ja tietämätön eukko hortoili pitkin ja poikin kyselemässä asioita, jotka rutinoitunut sairastaja osaa neuvomatta.

Viimeisin loistotapaus oli se vanhempi hoitaja, joka huomasi, että minut oli vahingossa ohitettu laboratorion jonossa.

Hän pomppasi luukustaan selittämään työkaverille, että 111 jäi väliin.

9.3.2016

Honolulun kuningatar

Honolulun kuningatar kuulostaa hassulta, kun katsoo, millaiselle kasville romanttinen nimi on annettu. Tarhametsäkaktus on hirveä rohjo. Se käy melkein hedelmäpuusta ja tuottaa pitaijoita.

Nimellä on kuitenkin todellisuuspohja. Jollain Punahoun koululla Honolulussa on kuuluisa 300 metriä pitkä tarhametsäkaktusaita.

Suuri valkoinen kukka näyttää kuvissa upealta, mutta ruukkukasvilta sellaisia ihanuuksia on turha odottaa.

Korvaukseksi saan tyytyä muistelemaan, kuinka satuin vierailulle juuri silloin, kun tuttavien yönkuningatar eli Selenicereus grandiflorus avasi nuppunsa. Kukka on samantapainen.

Vanhalla netin keskustelupalstalla tarhametsäkaktuksen omistaja vitsaili, että hänen pienessä kämpässään tulee kohta ahdasta. Ei ihme: lämpimissä maissa paksut varret kiipeävät puiden latvoihin asti.

Pitäisiköhän asunnonvaltaustaipumuksesta huolestua? Viime kesänä toinen pistokkaistani ulottui yhtenä aamuna tasan tukikepin päähän. Kun tulin illalla kotiin, se oli puolitoista senttiä pidempi.

6.3.2016

Kaktuksen hedelmä

Punainen hedelmä täytti kouran ja painoi enemmän kuin arvasin.

Lähiön marketti on ottanut myyntiin yhtä sun toista eksoottista, ja tutkin pitaijaa uteliaana. Lapussa luki pitahaya ja alkuperämaa oli Vietnam.

Toinen kauppanimi lohikäärmehedelmä kuvaa suomuisen tapaista pintaa.

Vahinko, ettei oma kaktukseni tee punaisia mötiköitä. Pitäisi olla trooppinen puutarha eikä ruukku kerrostalon ikkunalla.

Tieteen palveluksesta
huonekasviksi

Työkaveri lahjoitti pari vuotta sitten tukevan pistokkaan, joka toi mieleen lehtikaktukset. Se oli todellinen mehikasvi: jaokkeet (vai miksi niitä verson osia sanotaan?) olivat grillimakkaran kokoisia.

Irrotin makkarat toisistaan ja jätin haavapinnat kuivumaan. Viikon päästä istutin pistokkaat.

Kaktus oli turkulaista lähtöä, Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta. Työkaverin sukulainen, joka roudasi erikoisen hoidokkinsa uuteen kotiin Helsinkiin, ei muistanut sen tarkkaa nimeä.

Lajinmäärittäjä
pähkäilee

Nettihaku sijoitti kasvin metsäkaktusten sukuun: jokin Hylocereus.

Lajinimi tuotti päänvaivaa, ja vanhoistakin huonekasvikirjoista löytyi vain tiedon murusia.

Turvauduin taas nettiin. Selasin artikkeleita, kahlasin läpi miltei kymmenen vuotta sitten hylättyjä keskusteluja, vertailin tieteellisiä nimiä ja napsuttelin toiveikkaana kuvia isommiksi.

Välillä kävin tutkimassa pistokkaitani. Lähes olemattomat piikit kasvoivat reunan aaltojen kainaloissa, eivät huipuilla.

Lajin oli pakko olla tarhametsäkaktus eli Hylocereus undatus.

Hedelmänviljelijöiden
pitaijatarhat

Nimellä löytyi helposti kuvia: suuret valkoiset kukat ja punaiset hedelmät joissa oli valkoinen sisus ja paljon pieniä mustia siemeniä.

Viljelijät esittelivät farmejaan joilla he kasvattivat undatusta, joka on yleisin laji, ja muita metsäkaktuksia. Niiden viljelyyn panostetaan varsinkin Aasian lämpimissä maissa.

Lähiömarketin pitaijat ovat maailmankaupan rönsy, joka yrittää vallata sijaa kaukaa pohjoisesta. Menevätköhän kaupaksi, kun hinta on 12 € kilolta?

(tarhametsäkaktus tunnetaan myös nimellä Honolulun kuningatar)

3.3.2016

Kolme lempivaatetta

  • Hupputakki
    Kun on huppu, voi päähineen ja sateenvarjon jättää kotiin. Hupun reunassa ei saa olla muovikarvaa, ja mitä useampi reilu tasku, sitä parempi takki.
  • Pitkä hame
    Minun sukupolvellani oli koulussa Jamekset. Ne Mattisen Teollisuus Oy:n tummansiniset farkut. Opiskeluvuosilta muistan vihreät Indianat, joita pidin hippipaitojen kanssa.
    Etnisten puuvillamekkojen myötä tykästyin yhä enemmän hameisiin, varsinkin pitkiin helmoihin. Mieltymys on pysynyt eläkeikään asti. Kauppiaat, hoi!
  • Villasukat
    Ylellisyyden huippu. Kunhan valo alkaa riittää käsitöihin, opettelen neulomaan kantapään.