Siirry pääsisältöön

Macbeth

Pilaat elämäsi jos teet vääryyttä.
Tämä hahmottuu kantavaksi teemaksi William Shakespearen näytelmässä Macbeth.

Oman käden
politiikka

Kuninkaaksi havitteleva Macbeth on yksissä tuumin vaimonsa kanssa tappanut Skotlannin kuninkaan ja toteaa (II, 3):
– – maahan vuodatettiin elämämme viini,
holvin pohjalle jäi pelkkä sakka.
Englanniksi:
The wine of life is drawn, and the mere lees
Is left this vault to brag of.
Macbeth ajattelee, että jos hän olisi kuollut hetkeä ennen tekoaan, olisi elämä ollut hyvä. Verisin käsin tuntuu kaikki arvottomalta.

Asemansa varmistamiseksi hän järjestää kuitenkin lisää murhia.

Lady kulkee
unissaan

Lady Macbeth pesee unissaan käsiään, joita ei saa puhtaiksi edes tuoksuvilla voiteilla. Hän myös kertaa ääneen hirmutekoja; uutinen ne eivät ole, sillä kansa on ymmärtänyt tapahtumat.

Kamarineidin / -rouvan kutsuma lääkäri sanoo (V, 1):
Huhut kiertävät, ja luonnottomat teot
tuovat luonnottoman vaivan; sairas mieli
purkaa salaisuudet mykkään tyynyyn.
Pappia hän tarvitsee, ei lääkäriä.
Luonnottomat teot ovat jostain syystä pysyneet mielessäni alkukielellä:
Foul whisp'rings are abroad. Unnatural deeds
Do breed unnatural troubles – –
Ehkä tulkintani näytelmästä oli jo opiskeluaikoina sama kuin nyt. Opintokirjaan on merkitty, että suoritin Macbeth-tentin 24.1.1970.

Yksinäinen,
lohduton

Macbeth tietää alusta asti, että tekee väärin, ja tekee kuitenkin. Näinhän se tavallisesti menee.

On helppo tulkita enteet omien toiveiden mukaisiksi, vaikka ne pettävät.

Totuuden hetki on synkeä (V, 3):
– – kaikki, minkä toivoin
seurakseni vanhuudessa, kunnioitus,
rakkaus ja kuuliaisuus, uskolliset ystävät,
jää haaveeksi – ja osanani ovat kiroukset,
äänettömät mutta hartaat – –
Englanniksi:
And that which should accompany old age,
As honour, love, obedience, troops of friends,
I must not look to have; but in their stead,
Curses, not loud, but deep – –
Pian Macbeth, tuore leski, saa surmansa taistelussa, johon on antanut houkutella itsensä.

Onneton loppu haluille.

Unohdin panna muistiin, mikä englanninkielinen laitos kirjastosta tuli. Kastunut, täynnä alleviivauksia ja muita merkintöjä. Onko ihmisten tosiaan pakko tuhertaa sanakirjasta haetut käännökset kirjaston kirjaan?

Tässä käytetty suomennos on Matti Rossin tekemä,
WSOY 2004, ISBN 951-0-20027-0.

Kommentit

  1. Jaffa16.3.16

    Onpas suomenkielinen käännös parantunut viime näkemältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rossi on tekijämiehiä. Luin myös kaksi vanhempaa suomennosta. Malli Cajander ei ole hullumpi, mutta edellyttää tottumusta homeenhajuisiin teksteihin. :) Jylhä oli tietysti runoilija, mikä näkyy hyvinä tulkintoina.

      Värkkäsin huomisen päivän nimiin erillisen postauksen suomennoksista, koska niitä on enemmän kuin tässä mainitut kolme uusinta. Postaukseen sisältyy linkki todella kiinnostavaan artikkeliin.

      Poista

Lähetä kommentti