Rakkauden äkkiloppu

Seurustelukumppani tai puoliso häipyy ilman selityksiä eikä vastaa yhteydenottoihin. Uusi sana tempulle on ghostaus. Mitenkähän sen oikein suomentaisi? Ghost tarkoittaa aavetta.

Sana toi mieleen Aila Meriluodon romaanin Peter-Peter,  jossa toisen naisen tarina kulkee onnetonta loppua kohti: kirjeenvaihto, tapaamisten sählinki ja hyvä seksi, viime vaiheessa tuskainen odotus, suru ja viha.

Meriluodon myöhemmin julkaistusta päiväkirjasta käy ilmi, että Peter-Peter  jos mikä on avainromaani. Elämäkerturilleen Panu Rajalalle kirjailija toteaa romaanin ja päiväkirjan pitävän "aika hyvin yhtä todellisuuden kanssa".

Vuonna 1970 ainoa merkitsevä todellisuus on Meriluodolle yhtä kuin psykiatri ja runoilija Ivar Grünthal eli päiväkirjan Mart Sarnet eli romaanin Peter Mackus.

...kirjoitan kirjeitä vimmatusti, aamusta iltaan, päivästä toiseen, olen onnellinen, rakastunut, täpötäynnä – ja kaikki ihan järjettömästi ja vailla katetta.

Mies on yhtä innokas:

Vastarakastunut – ilman ensi silmäystä,

kirjoittaa Peter. Nykyisessä sähköisten viestien tulvassa on vaikea tajuta, kuinka siihen aikaan elettiin kirjeiden varassa.

Rakastumisen lisäksi Meriluoto purkaa tekstiin menneisyyttään ja nykyhetkeä Ruotsissa. (Aatelinen ystävätär suuttui, kun tunnisti itsensä.) Sekä hauskoja että kitkeriä oivalluksia pulpahtelee vähän väliä.

Jos tarinaa katsotaan miehen kannalta, tämä haluaisi vain kepeää seksiä. Ehkä keski-ikäinen, arkeen leipiintynyt runoilija Ivar / Mart / Peter kaipaa puoliherkkää syrjähyppyä kirjamaailman naisen kanssa.

Tapaamisten järjestely on kuitenkin vaivalloista, ja kotona mustasukkainen vaimo päästää helvetin irti – Meriluodon alter ego  ei tahdo millään ymmärtää vaimon reaktioita.

Peter paiskaa luukut kiinni. Mieluummin oma elämä ja perhe kuin rakastajatar pesueineen.

Sielullinen aavesärky raastaa epätietoista ja epätoivoista ghostattua  naista:

Minun on pakko kirjoittaa, pakko kysyä, Peter, koska Sinä et kirjoita, koska Sinä et reagoi. [...] Minun on saatava tieto. Minä olen niin helvetisti kuvitellut, uumoillut, haparoinut pelkkien arvailujen varassa, että nyt minun viimeinkin on saatava asiallinen selvyys siitä missä olen. Minä pyydän Sinulta karttaa, tässä viidakossa johon minut on äkkiä jätetty yksin. [...] Katsos, minun on pysyteltävä hengissä.

Parempi edes muutama rehellinen selityksen sana kuin katoamistemppu.

Aila Meriluoto,
Peter-Peter : erään rakkauden asiapaperit
WSOY 1997 (4. painos; 1. painos 1971, ruotsiksi 1972)
ISBN 951-0-21818-9

Aila Meriluoto, 
Vaarallista kokea : päiväkirja vuosilta 1953–1975
WSOY 1996
ISBN 951-0-21302-0

Panu Rajala,
Lasinkirkas, hullunrohkea : Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta
WSOY 2010
ISBN 978-951-0-35488-9