9.3.2017

Maksassasi on kello (edit)


Valo, aika, terveys...

Sydän sykähti, kun tutkailin kirjan takakannen tekstiä.

Lakkasin ajat sitten uskomasta kustantajien väsäämiä syöttejä. Nyt kuitenkin seisoin kirjaston kierrätyshyllyn ääressä ja luin:
"Miksi mieli on syksyisin maassa?" (Höpsistä, tuumin. Ei ole. Syksy on hurmaava juhla.)
"Onko auringon mielialaa kohottavalla vaikutuksella biologinen perusta?" (Hm.)
"Mitä kehon sisäinen aika ja sitä mittaavat kellot ovat? Kuinka valo säätelee vuorokausirytmiämme..." (Hei, tämähän onkin mielenkiintoista.)
Toisessa kappaleessa tuli se sykähdys:
"Dosentti Timo Partonen kertoo kirjassaan elävästi valoisan ja pimeän vaihteluun liittyvän jaksollisuuden vaikutuksista ihmisen terveyteen. Valo on ... kehon sisäisille kelloille myös aikamerkki..."
Tämä on sitä, ilahduin. Kaamosunettomuusjuttua.

Kansi viekoitteli heti: keltaiset krookukset ja nimi Kaamoksesta kesään lupasivat keväistä luontokirjaa, ehkä valokuvia. Sitten kävi ilmi, että Partonen on juuri se tutkija, jonka tuloksista olen kaivannut lisää tietoa.

Kirja on 15 vuotta vanha, joten tutkimus on varmaan edistynyt. Minulle teos on löytö jo siksi, että vuodenaikojen ja sään vaikutukset otetaan vakavasti. Aihetta täytyy pitää edelleen silmällä.

Jouduin pian korjaamaan ajatteluani: harmaa päivä voi masentaa oikeasti. Näihin asti olen luullut, että harmaudesta valittaminen on turhaa kitinää.

Kaamosmasennuksen olen sentään ymmärtänyt sairaudeksi, johon potilas tarvitsee apua. Partonen käsittelee sitä perusteellisesti ja antaa neuvoja itsehoitoon. Kaamosrasitus on masennusta lievempi tila.

Partonen kirjoittaa unettomuudesta ja melatoniinista – miesten ja naisten ja nuorten ja vanhojen melatoniinin erityksessä on omat piirteensä.

En ollut aikaisemmin kuullutkaan aivojen keskuskellosta ja laitakelloista aivoissa, suolessa, haimassa ja maksassa. Sisäisiä kelloja toimii myös sydämessä ja verisuonien seinämissä, samoin keuhkoissa, joissakin lihaksissa ja ihossa.

Niin ja mitä jos ihminenkin aistii Maan magneettikentän jollain elimellä? Revontulet valvottaisivat?

Timo Partonen,
Kaamoksesta kesään : valon ja ajan merkitys terveydelle
Kansi ja taitto Jari Koski
Kannen kuva Lea Heikkinen
Duodecim 2002
ISBN 951-656-118-7

Lisäys 10.8.2017
Lukija kertoi kirjeessä, että Partosen teoksesta on ilmestynyt uusi,
täydennetty laitos jo vuonna 2012:
Timo Partonen,
Valosta aikaa : sisäinen aika ja terveys
Duodecim 2012
ISBN 978-951-656-433-6
Tätä ulkoasultaankin uudistettua laitosta saa edelleen kirjastoista.

Helmet-lukuhaaste 2017:
  • Kirja lisää hyvinvointiasi
  • Kirjan kansi on mielestäsi kaunis (kuva hoitaa lupaamisen ja rimmaa kivasti nimen kanssa)
  • Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella (teinkö tosiaan niin ... mutta vain yksi kosiskeleva adjektiivi eikä sekään paha ... sitä paitsi teksti ei huijannut)
  • Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

2 kommenttia:

  1. Jotkut väittävät aistivansa uuden kuun; työkaveri sanoo, että kuun syntymisen toinen viikko, juuri täysikuuta ennen, aiheuttaa unettomuutta. Kuulemma silloin hän valvoo ja kissa ulvoo.
    Itse olen taipuvainen uskomaan, että harmaa päivä voi aiheuttaa masentunutta oloa. Ainakin itsellä käy niin, että kirkkaana päivänä jaksaaa ja saa aikaan enemmän, mielikin on toiveikkaampi. Täällä keskellä maata suuren vesistön ja korkeiden vuorten välissä niitä harmaita päiviä kyllä riittää kesän talven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaiden päivien ja kaamoksen vaikutukset ovat faktaa, ja herkkyys niille vaihtelee ihmisestä ja ilmeisesti väestöstä toiseen.

      Tämä Partonen jättää asioita auki ja sanoo myös monesta jutusta, ettei ole tutkittu tai ei näy tilastoissa, koska ilmiö saattaa olla voimakas vain pienellä joukolla tai näkyä sellaisessa käyttäytymisessä, jota ei tilastoida. (Pidän auki jättämisestä.)

      Kuun vaikutukset ovat niitä, jotka ovat jääneet paljolti todistamatta. Minusta työkaverisi aistimukset ovat varsin mahdollisia.

      Melatoniinia eli sitä unettavaa "pimeähormonia" erittyy nimittäin ainakin äidinmaitoon ja virtsaan. Partonen mainitsee muuta asiaa selostaessaan, että sitä on virtsassa eniten uudenkuun aikaan ja vähiten kolme tai neljä päivää ennen täysikuuta.

      Kerro työkaverillesi!

      Poista